Miroslav Válek - Rakastelua kananlihalla / Rauhattomuutta

 
Kirjastossa huomasin tämän Válekin kahden kirjan suomennosyhteisniteen: olin aiemmin lukenut kirjailijalta jo teoksen Kosketuksia ja tämä jatkuu samantyylisillä linjoilla, Jari Aula on suomentajana ja vierekkäisillä sivuilla on slovakinkielinen alkuperäisteksti ja suomennos. Ja kirjat ovat myös ajallisesti jatkoa tuolle, Rauhattomuutta julkaistiin 1963 ja Rakastelua kananlihalla 1965.

Monet runot pitenevät useampaan sivuun, ja samoin Válekin kryptisyys tuntuu kasvavan ajan myötä: ensimmäisestä puoliskosta eli myöhemmästä Rakastelusta kananlihalla ei oikein tahtonut saada mitään otetta, paljon on kuvia ja symboleja mutta aika suuri niistä meni reippaasti ohi. Válekin ilmeinen viehtymys sanaleikkeihin ja runsas metaforisuus eivät varmaan ole kovin helppoja kääntää, jotain niistä avataan jälkisanoissa mutta tämä lukija oli enemmän epämääräisen hämmentynyt kuin ihasteleva.

Rauhattomuutta toimii paremmin, metaforapommitus pysyy yhä korkeana mutta jotenkin ne asettuvat vähän ymmärrettävämpään muotoon, visioista alkaa saada jotain kiinni.

Leningrad - Ost-Berlin -haasteeseen tämä tietysti sopii, henkilökohtaisen rinnalla taitaa näissä olla enemmän yhteiskunnallista ja poliittista aineistoa (vinkkaan esim. kapitalistista järjestelmää kritisoivia Titanicin tuhoa ja Rummutusta vastapuolelle).

Rummutusta vastapuolelle (ote)

Kuolon ruosteharjainen tamma hirnuu niin sitkeästi,
tehkää se täydelliseksi ankaralla risteytyksellä,
tehkää täydelliseksi sen hellä eläin,
sen puhdas kukka,
absoluuttiseksi ruusuksi asti, nimipäiväruusuksi sopivaksi,
mutta myös syvän unen ruusuksi, lauseeseen:
"Rakkaat vanhemmat, myöhästyn hetkisen, sillä..."
Loppuunsaatettu kuolema joka perheeseen!
Hygieninen kuolema tuleville äideille ja rintavauvoille!
Kalkittu,
kuolema, valkoinen, lopullinen tämän ajan muoto.
Ja kaikki siinä on tarkkaan jaoteltu:
FOR LADIES                            FOR GENTLEMEN
Mutta gentlemannit eivät saavu tänne keräämään luitaan,
he ajavat partansa ainutlaatuisella Philips-merkkisellä koneella ja juovat giniä.
Sähkömehiläinen surisee heidän korvanjuuressaan, mutta ei tuo heille mettä.

Miroslav Válek - Kosketuksia

Válekin kokoelma Kosketuksia osui silmään kirjaston runohyllyä selatessa tuon Ikkunat auki Eurooppaan -haasteen vuoksi, koska, hei, Slovakia. Alkuperäinen kokoelma Dotyky näkyy olevan julkaistu 1959, ja tämä Jari Aulan käännös 2009.
Kirjassa on aukeamilla sekä slovakinkielinen että suomennettu runo, jos vaikka osaisin edes niin paljon slaavilaisia kieliä että niistä alkukielisistä saisi jotain tolkkua...en osaa, mutta näkyi niissä osassa olevan jonkin verran mittaa ja riimiä, mitä ei sitten ole yritetty kääntää.

Myönnän, että minulla on jonkinlainen ongelma itäblokin maiden kirjallisuuden kanssa, niitä lukiessa tapaa tulla niin usein sellainen olo että niissä kaikissa on valtavasti sensoreilta piilotettuja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia joita minä en tajua, silloinkin kun kirjoittaja vaikka runoilisi kukkasista tai kuinka täällä sataa ja kaipaan sinua. Olenko ylettömän tiedostamisen korruptoima vai onko niissä kaikissa niitä poliittisia piiloviestejä vai vainko niissä jotka ovat katsottu tarpeeksi merkittäviksi kansainvälisen kritiikin silmissä ja kääntämistä varten, en tiedä (mutta olen huomannut että joillakin muilla tuntuu olevan pakonomainen tarve tulkita ihan kaikki 1900-luvun saksalainen kulttuurituotos suhteessa Kolmanteen valtakuntaan, tiedä sitten mitä muita fiksaatioita löytyy...)

Joka tapauksessa Válek runoilee aika paljon siitä että sataa ja kaipaan sinua, mutta myös runoudesta ja kyllä se politiikkakin siellä vilahtelee. Näissä on aika viehättävän surumielinen tunnelma, ajoittaista laulumaisuutta, suorasanaista mutta visionääristä puhetta, josta tulee sellainen olo että tässä on asioita joita ei ymmärrä mutta mainiolta tämä kuulostaa silti.

Kirjain kirjaimelta

Itkisin, jos tietäisin, mitä.
Kaipaisin, jos tietäisin, ketä.
Kirjain kirjaimelta merkitsen tämän laulun muistiin,
se humalluttaa minua kuin alkoholi.

Kirjain kirjaimelta, aina vain kirjain kirjaimelta...
Mutta aakkosissa ei ole niin paljon kirjaimia,
kuin on petosta, kataluutta ja valhetta.
Älä katso, ei, älä katso taaksesi.

Meidän välillämme on kaikki jo selvää;
niin rakkaus kuin erot.

Kivi, kuin veteen viskattu kivi.