Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ludvík Vaculík. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ludvík Vaculík. Näytä kaikki tekstit
23.7.14
Ludvík Vaculík - Marsut
Selailin kirjaston hyllyjä katsellen mitäköhän lukisi seuraavaksi, katselin selkämyksiä, kansia ja takakansia, tuossa olisi joku nevöhööd aika ohut Keltaisen kirjaston kirja, jaa, tsekki...alkulause sai sitten haluamaan kokeilla pitemmälle: Prahassa asuu yli miljoona ihmistä joita en haluaisi tässä nimetä. Jatkokin oli sitten omalaatuisen huumorin siivittämää...
Tässä välissä Vaculíkin nimi tuli vastaan juuri maratoonaamassani toisessa tsekkiläiskirjassa Ihmismielten insinööri, sen mukaan salainen poliisi otti yhteyttä ulkomailla asuviin tsekkiläisiin kirjallisuusihmisiin useimmin Vaculíkin nimissä, joskus Havelin tai Hrabalin mutta yleensä terveisiä välitettiin Vaculíkilta. Ja ilmeisesti tämäkin teos on ollut samizdat-kirjallisuutta, ja tekijätiedoissa mainitaan kirjan olevan "suomennettu tsekinkielisestä käsikirjoituksesta" (suom. Kirsti Siraste).
Mutta älkäämme puhuko poliittisesta historiasta, lapsukaiset, puhukaamme kirjasta koska sillä on alku ja loppu. Päähenkilömme asuu vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Prahassa vaikka on alunperin kotoisin maalta, ja ollessaan luonnollisesti huolissaan poikiensa heikentyneestä luontosuhteesta hankkii kotiin lemmikkieläimeksi marsun (Cavia porcellus). Päähenkilömme on myös töissä valtionpankissa jossa työntekijät varastavat ja vartijat nappaavat nämä ovella ja takavarikoivat varastetut setelit, mutta tuntuu että paikassa on myös jokin toinen rahan kiertokulku joka uhkaa koko talousjärjestelmää...ja miten tuo amerikkalainen taloustieteilijä E.A.Poe liittyy kaikkeen? Päivisin päähenkilö yrittää selvittää näitä mysteerejä, öisin tutkii marsun ja myöhemmin marsujen käytöstä...
Kirjan alkupuoli on arkea absurdin humoristisella kertojaäänellä, mutta tuotapikaa huumoriin tulee huomattavasti synkempi ja ahdistavampi vire, hilpeää parodiaa maustetaankin aimo annoksella Kafkaa. Ja tottakai tässä on lapiokaupalla yhteiskunnallista kommentointia omalaatuiseen symboliikkaan verhottuna, arvatkaa vain mihin Vaculík passiivisia kanssakansalaisiaan vertaa...
Herätti sekä ajatuksia että tunteita, laidasta laitaan, hyvä kirja. Lukekaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)