Nuori nainen, leski, etsii työtä, mieluiten jonkun rauhallisen talon talkkarina. Tätä varten hän laatii työnvälitysfirmalle kirjeitä, laajoja selostuksia kuka on ja selostuksia elämästään ja kaikesta. Ja kun hänen ystävälleen, josta oli myös kirjoittanut, tarjotaan yhtä työpaikkaa, hän tietysti loukkaantuu mutta juttu etenee omilla tavoillaan...
Espanjalaisen Almudena Solanan esikoisromaani nojaa vahvasti Aurora Ortizin henkilöön, ja mitä viehättävin persoona Aurora onkin, sellaisilla tavoilla jotka eivät CV:stä paljastuisi: galicialainen maalaistyttö vähäisellä koulutuksella, muuttanut Madridiin miehen työn perässä, mutta kun mies kuoli niin jotain pitäisi keksiä (ei niinkään rahan vuoksi, säästeliäällä elämällä tulee toimeen leskeneläkkeellä, mutta työn itsensä vuoksi).
Mutta, no, tarina haahuilee vähän sinne tänne, osa sivujuonteista jäi hyvin irrallisiksi ja päämäärättömiksi ja jotkut toiset vain katoavat.
Parhaimmillaan tästä tuli mieleen Barbara Pymin kirjat, hienovaraisella huumorilla väritetyt henkilövetoiset arkisen elämän kuvaukset, mutta sen kannalta sinänsä ansiokas pointti yksilön ja kasvottomaksi pyrkivän byrokratian (jota tässä edustavat kovat työmarkkinat, korkea työttömyys näkyy myös Espanjassa) ristiriidasta käy turhan alleviivaavaksi ja muissa henkilöissä olisi vielä ollut kehitettävää ainesta, ja tuosta pointista katsoen taas suuri osa kirjasta leviää miten sattuu. Yhdestä kansiblurbista olin ymmärtävinäni että kirjan alku olisi ollut itsenäinen novelli joka sitten laajennettiin romaaniksi, mutta ei tämä nyt oikein tavoittanut romaanin muotoa.
Parhaimmat osat viittaavat potentiaaliin jota ei tässä täysin käytetty.
Kirja sijoittuu Frau, Signora & Bibi -haasteeseen, ja Helmet-lukuhaastesta otan kohdan 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia (en ole ihan varma tarkalleen mitä, mutta jotenkin se liittyy elämiseen)
