Eeva Tenhunen - Keisari seisoo palatsissaan

Tenhuselta olen aiemmin lukenut kaksi kirjaa, Mustat kalat ja Nuku hyvin Punahilkka, ja sen verran niistä pitänyt että kun tämä kirja (vuodelta 1971) tuli vastaan niin pitihän se lukea.

Dekkaristina Tenhunen on Suomessa vähän harvinaisempaa cozy-tyyppiä, eli kirjojen päähenkilönä ei ole poliisi tai edes yksityisetsivä vaan tavis, näissä kolmessa kirjassa kaikissa nuori nainen joka sattuu sotkeentumaan johonkin epämääräiseen ja uhkaavaan, mahdollisesti murhaan. Vakiohenkilöitä ei käytetä, varmaankin jotta perinteistä pulmadekkaria on voitu laajentaa reilummin trillerin suuntaan.

Itse asiassa tässä tapauksessa huomasin vasta kirjan luettuani että päähenkilön nimeä ei taideta mainita kertaakaan (kirjassa on pari viittausta Maxim de Winteriin, ja Daphne du Maurierin Rebecassa käytettiin samaa kikkaa, nimettömäksi jäävää minäkertojaa).
Tällä kertaa nimetön minä on kirjallisuuden opiskelija joka on valmistelemassa gradua parikymmentä vuotta sitten kuollesta menestyskirjailija Erik "Keisari" Brenneristä, joka näppärästi on myös sulhasensa isoisä. Niinpä avautuu mainio tilaisuus viettää kesää tämän kotipaikassa tämän perheen parissa, samalla saa hyvää materiaalia graduun. Vastaanotto on lämmin vaikka pian alkaakin vaikuttaa siltä että eräs muutaman kuukauden takainen kuolemaan johtanut onnettomuus talossa ei ole ollutkaan onnettomuus...

Tietoisia viittauksia Rebeccaan ja Agatha Christieen löytyy (paitsi yleisenä pulmadekkarina ja joinain tarkempina esimerkkeinä, kirjan nimi on viittaus lastenloruun joka oli Christiellä suosittu modus operandi, ja loppupuolen ratkaisukin on sellainen josta Christietä on usien syytetty), mieleen tuli tietysti myös toinen fiktiivisen menestyskirjailijan ja tämän eksentrisen lähipiirin ympärillä tapahtuva mysteeri, Pasi Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Olisikin kiinnostava tietää tunteeko Jääskeläinen tämän kirjan (ja tunnustaisiko jos tuntee).
Kiinnostava piirre niin tässä kuin noissa aiemmin lukemissani Tenhusissa on tuo mainitsemani, perinteisestä pulmadekkareista on otettu askeleita trillerien suuntaan ja ajoittain tyylilaji lähentelee jo kauhua; päähenkilö tulee hyvin tietoiseksi että on nyt sotkeentunut johonkin jonka joku muu haluaa pysyvän salassa, ja se joku muu on lähellä ja tappanut jo ainakin kerran...vaihtelua törmätä cozy-sankariin joka oikeasti pelkää, ainakin jossain vaiheessa kirjaa.

Mainio kirja kuten nuo aiemmatkin, Tenhusen tuotannon parissa pitänee jatkaa.

Edit: tuolta wikipediasta huomasinkin että niin, olihan tässä kirjassa mukana ollut poliisi Martti Halla myös Mustissa kaloissa. Mutta vaikka nimi onkin sama niin tässä kirjassa Halla ei ole naimisissa eikä edes seurustele...