Samoja aiheita sisältää kuin mitä edellinenkin blogattu kirja sivuaa, historian myllerrystä ja nälkää, joskin Kiinan nälänhädässä poliittisilla tekijöillä oli suurempi rooli kun taas Suomessa poliittinen reagointi oli turmiollisen hidasta mutta tärkeämpänä kuitenkin luonnon olosuhteet joissa maanviljelys oli lähes mahdotonta.
Aki Ollikainen on kirjoittanut historiallisen romaanin Euroopan viimeisimmästä suuresta rauhanajan väestökatastrofista, Suomen 1860-luvun nälänhädästä. Kirja on laiha ja kohtaloon tyytyvä kuin nälkävuoden torppari, 140 väljästi taitettua sivua ja kuvailevasta kielestä huolimatta asiat todetaan eikä lähdetä sen laajemmin spekuloimaan mitä olisi pitänyt tapahtua ja entä jos ja mistä kaikki johtui, tässä olet ja seuraavalla sivulla saatat saada laihaa velliä tai sitten et. Vuoden 1867 tilannetta kuvataan kolmesta näkökulmasta: kerjuulle lähtevä perhe, helsinkiläinen paremmin toimeen tuleva veljespari ja senaattori saavat kukin sanansa, ja vaikka nälänhädän vaikutukset ovatkin eriasteiset ja erilaiset, ei kukaan siltä säästy.
Oli tämä vaikuttava ja tehokas ja ihan ansaitusti menestyi mm. Blogistanian Finlandiassa (sieltä löytyy myös linkkejä muiden arvioihin).
