Niilo Rauhala - Kyllä kelpaa

Niilo Rauhala on näköjään julkaissut aimo joukon runokirjoja, tämänkertainen alaotsikolla "Säkeitä olemisen rosoista ja rikkaudesta" on uudemmasta päästä. Runoilija on toiminut myös pappina ja sairaalateologina, mikä näkyy myös monen runon aihepiirissä.
Meneeköhän tämäkin siihen käyttörunojen kategoriaan, runot ovat riimitteleviä ja sanoilla leikitteleviä mutta aika suoraviivaisia ja usein aika triviaalejakin, monta sivua sai kulkea läpi ilman kummempaa mielenkiintoa...mutta toisaalta parhaimmillaan näissä saadaan onnistuneesti sekoitettua trivialiteetteja ja suuria ja dramaattisia asioita, ja yhdistelmästä ponnistaa mainiota huumoria.

Balladi kauniista ja rohkeista

Oli pitkä jono jo oven takana:
oli mies ja lapset ja kiireinen hoitaja,
ja viimeisenä seisoi kuolema
kädessään valkoinen lakana.

He kaikki pyysivät vuorotellen:
"Oi, päästä sisään jo, rakas Ellen!
Me tahdomme tulla ja sinua tukea,
sinut sairaalan yöhön hellästi pukea!"

Vaan ääni rohkea kajahtaa:
"On paljon kaunista katseltavaa,
sitä tulvii ruutu ja meri ja kuu,
sen äärettömyyteen lumoutuu.

Täällä säihkyy silmien outoa tulta,
täällä kimaltaa sanojen katinkulta,
täällä syttyy hymy ja jäätyy huuli,
täällä käärii ihmiset unien tuuli."

"Voi, päästä jo sisään, Ellen-kulta,
niin kaipaamme puristaa kättäsi kuumaa!"
Vaan huoneen ääni soi outoa huumaa:
"Oi silkkihelmojen revontulta!"

Kas, kuolema harppoo ohitse muiden
ja tarttuu kahvaan nyrkkiä puiden.
"Nyt onko joukossa rohkeampaa,
joka kutrit uneen ja yöhön kampaa?"

Se lakanansa valkoisen heittää
ja silmät ja ruudun ja meren peittää.
Nyt sammuu tuli ja tummuu kuu,
sana hämmästynyt vaimentuu.

Jo sisälle astuvat kaikki muut,
kuu valaisee pihalla huurrepuut.
"Voi, rohkein on tullut ja tehnyt työtä!
Sanon sinulle, kaunein, hyvää yötä."