Copycat-kirjankansien edellisten vuosien satoa on tullut ihasteltua vaikken olekaan osallistunut, tänä vuonna Amma oli valinnut hieman rajaavan teeman joka sai ajatukset liikkeelle...
Aiheena on siis rakas romaanihenkilö. Henkilövalintahan kävi tietysti helposti, jos jostakusta tämän teen niin Leena Krohnin Umbrasta. Joskus olen kuullut sanottavan että Krohnin henkilöt ovat enemmän ideoita ja konsepteja kuin realistisia ihmiskuvia, mutta jostain syystä minulla ei ole ollut ongelmia samaistumisessa (ehkä tämä kertoo jotain minusta), ja Umbra on tietysti täysin ylittämätön hahmo jonka kohtaamisesta tuli suorastaan pelottavia doppelganger-tunnelmia (ja kyllä olen tietoinen että Umbra ei ole erityisen miellyttävä tai positiivinen hahmo). Kirja on toki muutenkin Krohnin tuotannon suosikkini kun se on niin hyvä.
Kirjan kansi ei tosin antanut mitenkään helppoa kohdetta, Marjaana Virran kannessa on minimaalinen määrä tekstiä ja kuvina pelkästään sekalaisia graafisia merkkejä. Mutta jotenkin tuosta tuli mieleen salmiakki...ja ehkäpä oikea Umbra olisi hetkeksi huvittunut salmiakkiaakkosten pussista löytyvästä satunnaisten merkkien vyörystä (imeskellen toki mieluummin eucalytus-pastilleja).
Siispä kauppaan, hetki väsäystä ja kuva vaatimattomana kunnianosoituksena.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leena Krohn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leena Krohn. Näytä kaikki tekstit
27.9.14
12.12.09
Leena Krohn - Suomalainen Mignon (1977)
Leena Krohn on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjailijoistani, elävistä kirjailijoistani ehkäpä se kaikkein paras. Noin, se on sanottu. Olen toistaiseksi kuitenkin välttynyt hänen varhaiselta runotuotannoltaan, ja en ole tämän jälkeenkään valittamassa että minkä huikean lahjakkuuden lyriikka Krohnissa menetti...
Kirjan alaotsikko ilmoittaa sisällön olevan "runoja ja lauluja", ja tosiaankin alkupuolen runoissa on laulunomaisuutta, ja kirjan lopussa on osa niistä varustettu Kari Rydmanin sävellyksillä. Onko näitä kukaan levyttänyt, jään ihmettelemään. Pari kolme näköjään on, kertoo Äänitearkisto, tosin yksi niistä Einojuhani Rautavaaran sävellyksenä.
Tässä osiossa kielessä on jo runsaasti kaikuja Krohnin myöhemmistä teoksista, erityisesti niistä lastenkirjoista, ja osa on niin selvästi lauluja että pelkkinä runoina ne ontuvat pahasti ("Laulu lehmästä" tuo tosin laulunakin mieleen ensimmäisenä The Shaggsin...). Ja toimiessaankin niistä tulee ennemmin mieleen että jotkut muut ovat tehneet nämä paremmin...
Kokoelman loppupuolella on sitten lyhyitä aforistisia runoja. Ja vaikka olenkin myöhemmissä kirjoissa nautiskellut hienoista lauseista, ne vaativat näköjään enemmän kontekstia koska minusta nämä ovat ihan vain huonoja. Mitä vähemmän sanon sitä parempi.
Sivuhuomio: onko kukaan moderni kirjailija joka ei tarkoituksella kirjoita murretta käyttänyt sanaa "kaakku" muuten kuin ivallisesti?
Kevät
Iltapäivä. Tyhjenee
kansakoulun pihamaa
missä lapset lauloivat:
-Kotini on Riioraa.
Aurinkoa ikkunoissa.
Talon väki kaikki poissa.
Lehti. Kuoro. Kevät.
Siivet levenevät.
Nouse siis ja lennä!
Nyt on aika mennä.
Koska odottaa
riemun Riioraa.
Kirjan alaotsikko ilmoittaa sisällön olevan "runoja ja lauluja", ja tosiaankin alkupuolen runoissa on laulunomaisuutta, ja kirjan lopussa on osa niistä varustettu Kari Rydmanin sävellyksillä. Onko näitä kukaan levyttänyt, jään ihmettelemään. Pari kolme näköjään on, kertoo Äänitearkisto, tosin yksi niistä Einojuhani Rautavaaran sävellyksenä.
Tässä osiossa kielessä on jo runsaasti kaikuja Krohnin myöhemmistä teoksista, erityisesti niistä lastenkirjoista, ja osa on niin selvästi lauluja että pelkkinä runoina ne ontuvat pahasti ("Laulu lehmästä" tuo tosin laulunakin mieleen ensimmäisenä The Shaggsin...). Ja toimiessaankin niistä tulee ennemmin mieleen että jotkut muut ovat tehneet nämä paremmin...
Kokoelman loppupuolella on sitten lyhyitä aforistisia runoja. Ja vaikka olenkin myöhemmissä kirjoissa nautiskellut hienoista lauseista, ne vaativat näköjään enemmän kontekstia koska minusta nämä ovat ihan vain huonoja. Mitä vähemmän sanon sitä parempi.
Sivuhuomio: onko kukaan moderni kirjailija joka ei tarkoituksella kirjoita murretta käyttänyt sanaa "kaakku" muuten kuin ivallisesti?
Kevät
Iltapäivä. Tyhjenee
kansakoulun pihamaa
missä lapset lauloivat:
-Kotini on Riioraa.
Aurinkoa ikkunoissa.
Talon väki kaikki poissa.
Lehti. Kuoro. Kevät.
Siivet levenevät.
Nouse siis ja lennä!
Nyt on aika mennä.
Koska odottaa
riemun Riioraa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)