Gilchristin Paratiisin pilvisen reunan luin alkuvuodesta ja kun tämä novellikokoelmansa sattui divarissa osumaan sopivasti vastaan niin kokeilin tätäkin.
Ja nyt huomaan että kannen kuvan pienet vinjetit viittaavat yksittäisiin novelleihin, yhdessä pelataan tennistä, toisessa etsitään helmiä, kolmannessa martinilaseilla on keskeinen rooli...
When I was eight years old I had a piano made of nine martini glasses.
I could have had a real piano if I had been able to pay the terrible price, been able to put up with piano lessons, but the old German spy who taught piano in the small town of Seymour, Indiana, was jealous of my talent.
(tuon novellin nimi on 1944, ja "German spy" näkyi toisessakin aikakauteen sijoittuvassa novellissa yleisenä haukkumasanana, ei siis oikeana vakoojana)
Aika lailla samanlainen teos tämä oli niin sisältönsä kuin aiheittensa puolesta, yksittäisissä novelleissa vilahtelee samannimiset samanoloiset henkilöt joista osa taitaa olla mukana myös tuossa toisessa kirjassa (Rhoda on vissiin sama henkilö ja tässä on nuoren anarkistin Nora Janen ensimmäinen tapaus jonka jälkeen tulevat nuo toisen kirjan Nora Jane -novellit) vaikka kaikki novellit ovatkin itsenäisiä.
Ja kirjan aiheena ovat pääsääntöisesti etelän naiset jotka tietävät mitä tahtovat silloinkin kun eivät tiedä. Henkilöt ovat sympaattisia vaikka ovatkin joskus ärsyttäviä, Gilchrist tasapainottelee hyvin lämmön ja pisteliäisyyden välillä.
Tämä vertautui myös kiinnostavasti äskettäisiin Annan kokemuksiin Tuulen viemästä, jonka päähenkilö Scarlett O'Hara ei lopulta kauheasti eroa Rhodasta, Alishasta, LeLestä tai muista Gilchristin naisista...ja toisaalta kuinka eurooppalaisin silmin Yhdysvaltoja tarkastellen pohjoinen on yleinen referenssi, etelä, näiden väliset ristiriidat ja niiden syyt ja vaikutukset jäävät helposti kovin hämäriksi...onneksi on kirjallisuus.
