Olen tässä treenaillut viime aikoina ranskaa ja sen johdosta mm. lainaillut sekalaisen nipun ranskankielisiä lasten kuvakirjoja. Näitä en ole täällä sen kummemmin kommentoinut koska en ole niitä niin kirjallisina teoksina lueskellut eikä minulla oikein ole muuta kontekstia arvostella kuvakirjoja kuin niiden kielen sopivuus omalle tasolleni.
Joskus kuitenkin tulee näitä "mitäköhän mä just luin"-kokemuksia. Facebook-seinälläni naureskelin jokin aika sitten Philippe Jalbertin Les 4 saisons de Loup -kirjan viehättävälle galliselle pragmaattisuudelle, tässä kirjassa päähenkilösusi lopulta syö ne söpöt vaaleanpunaiset pupuset (tämä oli esitetty hieman vihjaten rivien välissä, saattaa mennä ehkä lapselta ohi muttei niinkään aikuiselta). Aiemmin eräs tuttuni (jolta biologian opintoja löytyy) olikin kommentoinut lastenkirjoissa yleistä valehtelua että kun kuvataan petoeläimiä niin nämä pedot eivät siis kuitenkaan syö lihaa vaan ovat sillai kivasti kaveria saaliseläinten kanssa.
Ja sitten tämä Babar, klassikkokirjasarjan ensimmäinen osa. Ihan sen kummemmin yrittämättä päädyin tulkitsemaan antropomorfiset norsut ihmisiksi jolloin tarina saakin varsin hätkähdyttäviä sävyjä:
**** SPOILEREITA ****
Afrikkalainen nuorimies pakenee nimeämättömässä maassaan puhjennutta väkivaltaa Eurooppaan ja miettii miten pärjätä täällä. Hän kohtaa vanhan rikkaan naisen joka antaa miehelle rahakukkaron vaatteiden ostoon: ensin ajattelin että kyseessä oli ihan tavallinen käsilaukun ryöstö mutta nainen olikin pysyvämpi hahmo, nuorestamiehestä tulee "kept boy" tai gigolo, vanha nainen ostaa miehelle hienoja vaatteita, auton ja niin edelleen, he jumppaavat yhdessä ja mies on charmantti seuralainen illalliskutsuilla.
Mies tapaa pari kaukaista sukulaista jotka saavat myös osansa naisen rahoista, ja lopulta mies päättää palata kotimaahansa, nainen jää suremaan yksin miehen lähtöä. Kotimaassa on poliittisen kuohunnan johdosta varsin epävakainen tilanne jota mies pääsee hyödyntämään, nousten uuden varallisuutensa avulla maan yksinvaltiaaksi. Loppu.
Aika väkevää melodraamaa ja moraalista ambivalenssia 44 pieneen sivuun jossa on mukana myös runsas kuvitus. Vähän erilaisilla painotuksilla tästä saisi myöhäisillan elokuvan.
**** SPOILERIT PÄÄTTYVÄT ****
Ilmeisesti myöhemmissä osissa tulee sitten enemmän kolonialismin ilosanomaa, jos ne sattuvat joskus vastaan tulemaan.
Ja varmaan lapsilukijat päätyvät hieman kirjaimellisempaan luentaan, ja ehkä myös osa aikuislukijoistakin...
Kielen puolesta on tämä kuitenkin todettava varsin helpoksi, sanakirjasta katsoin parin vaatekappaleen merkitykset (les guêtres = nilkkaimet).
Joka tapauksessa tämä on nyt kuudes kirja Vive la France! -haasteeseen eli trikolorin värit ovat nyt koossa. Enköhän minä kuitenkin ehdi lukea enemmänkin ranskalaista kirjallisuutta näinä tulevina haastekuukausina...
