Kushnerin kirja on moderni uudelleenkerronta vanhasta skotlantilaisesta legendasta bardista joka päätyy haltiamaahan kuningattaren rakastetuksi ja palaa seitsemän vuoden jälkeen taas maailmaan varustettuna todenpuhumisen lahjalla: toisaalta profetoinnin kyvyt, toisaalta kyvyttömyys valehdella (vähän niinkuin toisessa vastikään lukemassani fantasiakirjassa, haltiamaa muuttaa kävijöitään ja haltioiden lahjat ovat moniteräisiä...)
Kirjan tapahtumia kuvataan neljässä osassa neljän kertojan silmin: toisena kertojana Thomas itse kertoo olostaan haltiamaassa, ensimmäisessä ja kolmannessa osassa vanha maalaispariskunta Gavin ja Meg, joiden luona Thomas asuu kun ei ole maailmaa kiertämässä, kertovat elämästä juuri ennen ja jälkeen Thomasin oleskelua haltiamaassa, ja viimeisenä Elspeth, Thomasin rakastettu (ja tässä vaiheessa vaimo) kertoo myöhemmistä vaiheista.
Kolme ensimmäistä osaa toimivat hyvin, Gavinin ja Megin kertomusten maanläheisyys hyvässä ja pahassa kontrastoituu hyvin haltiamaan merkillisyyden kanssa, realismi ja satu limittyvät hyvin yhteen ja Kushner saa nämä esitettyä toimivasti. Valitettavasti neljäs osa (ja siis se johon varsinainen legenda keskittyy) on vähän pettymys: vähän tässä siellä täällä kasvatellaan konflikteja mutta yleissävy on jotenkin löysä. Thomas ennustaa eikä voi valehdella, entäs sitten. Ehkä Elspeth oli tässä jo liian ymmärtäväinen miestään kohtaan ollakseen toimiva kertoja...kirja kannattaa lukea kolmen ensimmäisen osan vuoksi vaikka se silloin onkin aika lailla eri tarina kuin legendojen Thomas.
Johanna Vainikainen-Uusitalon suomennos pelittää taas hyvin, sen sijaan kirjan ulkonäkö ei minua oikein vakuuta...
