23.11.17

Sivistyksestä

Kun lapsi opettelee puhumaan, käy alussa usein niin että muodostetaan jo tunnistettavia sanoja mutta niiden käyttö ja merkitys on vielä epämääräinen, sanotaan "hauva" ja osoitetaan puuta tai autoa.

Kun Tommi Melender puhuu sivistyksestä, on ajatuksissa paljon totta, mutta en ole ihan varma onko se, mihin Melender osoittaa, oikeasti sivistystä.

Melender sanoo sivistyksestä tullee karikatyyrin, "[h]assu vanhan ajan herrasmies, joka puhuu kuolleita kieliä, tutkii vanhoja aikoja ja rentoutuu Volter Kilpeä lukemalla" ja että nykyisessa rahakeskeisessä arvomaailmassa "kaunotaiteet ja filosofia eivät voi enää oikeuttaa itseään sivistyksen kantajina". Olen samaa mieltä, mutta mitä tuosta sitten pitäisi ajatella?

Tuossa nostetaan esiin piirteitä, jotka ovat olleet sivistyksen tunnusmerkkejä aiemmin, mutta on vaarallista tehdä johtopäätöksiä vain ulkoisten tunnusmerkkien perusteella, eikä sen minkä tunnusmerkkejä ne ovat.
Siinä missä aiemmin taiteiden, filosofian yms. tuntemus viittasi laajaan ymmärrykseen ja monipuoliseen käsitykseen maailmasta, jossa nähtiin muutakin kuin pelkät oman rajallisen aistitodellisuuden suorat ja konkreettiset ilmiöt, niin onko niin nyt?

Vai ovatko taiteet ja filosofiat kehittyneet omiksi insulaareiksi piireikseen, jotka puhuvat yhä enemmän vain itsestään vain itselleen vailla laajempaa kosketusta ympäristöönsä? (kosketusta, tai relevanssia)
Ovatko näiden harjoittajat muodostuneet oman alansa teknokraattisiksi spesialisteiksi, fakki-idiooteiksi jotka keskittyvät niin täysin omaan alaansa että ymmärrys muusta katoaa, ja sen ymmärryksen puutteesta saatetaan jopa ylpeillä? Ja jotka suhtautuvat omaan alaansa myös niin mustasukkaisesti, että kellään muulla kuin korkealle koulutetulla ja alalle täysivaltaisesti omistautuneella spesialistilla ei ole alalle mitään asiaa? Jos rajankäyntiin tai vapaiden intellektuellien olemassaoloon suhtaudutaan vihamielisesti, niin ei ole mitään asiaa puhua sivistyksestä.

Jos kuolleista kielistäkin leikataan pois niiden laajempi yhteys ja rooli maailmassa ja niitä aletaan harjoittaa ihan vain itsetarkoituksellisesti, ei kyse ole enää sivistyksestä. Ulkoisiin tunnusmerkkeihin keskittyminen sisällön sijaan on tekopyhää silmänpalvontaa ja lakihurskautta.

Monta on eittämättä lahjakasta taiteilijaa, tutkijaa ja muuta jotka ovat erittäin taitavia omilla aloillaan, mutta moniko on aidosti ääneen kiinnostunutta sivistyksestä?
Ainakin jos jätetään pois ne kerrat jolloin sanotaan "sivistys" ja tarkoitetaan "kaikkien kuuluisi olla kiinnostuneita siitä mitä juuri minä teen ja antaa minulle paljon rahaa (minun ei sen sijaan tarvitse olla kiinnostunut mistään muusta)", nämä puhujat ja plutokraatit ansaitsevat toisensa.

22 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Näin merkonomina olen sitä mieltä, että sivistyneitten sivistyskeskustelu kelpaa esimerkiksi kuplan-sisäisestä keskustelusta.

"ovatko taiteet ja filosofiat kehittyneet omiksi insulaareiksi piireikseen, jotka puhuvat yhä enemmän vain itsestään vain itselleen vailla laajempaa kosketusta ympäristöönsä?" Milloinka näin ei olisi ollut? Lieneeköhän satakuntalainen se sanonta, jonka mukaan "joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu"?

Ja sitten vielä sekin, että vanha työväenlaulu "Veli, sisko" sanoo: "tiedekin vain kehitellä koettaa uudet keinot joilla surmataan". https://www.youtube.com/watch?v=Pa14Vg9eRrU
Vaikka tottahan tiede kehittelee paljon muutakin. Ei ole pitkäkään aika, kun lanseerattiin helium-täytteiset ilmapallot.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minusta sivistynyt on sellainen ihminen, joka ei tärkeile sivistyksellään. Hän on niin sivistynyt, että hänellä on siihen varaa.
"Vanhan ajan herrasmies" ei ole kuulevinaan, jos toiselta pääsee pieni pieru. En keksinyt tätä itse, olen lukenut tämän määritelmän jostain, ja olen kyllä ihan samaa mieltä.
Sivistys on siis minusta lähinnä käytöstä.

hdcanis kirjoitti...

Käytös kuuluu siihen mutta miellän sivistyksen ennen kaikkea niiksi tiedoiksi ja taidoiksi joiden avulla tilanteessa kuin tilanteessa voi toimia oikein ja hyvin. Riittävä filosofian ja taiteiden ja tieteiden tuntemus että pystyy keskustelemaan ja toimimaan hyvin ja arvostamaan sitä mikä on arvostamisen arvoista.
Ja jos aina toimii oikein ja hyvin niin ei kai sitä tarvitsekaan sen kummemmin korostaa...

Erikoistaitoja on toki aina ollut alalla kuin alalla mutta onko erikoistaitoja koskaan pidetty sivistyksenä, en tiedä. Ehkä onkin, ja sitä on toivon mukaan ymmärretty kyseenalaistaa silloinkin.
Tämä ajatus että jokin asia määritellään sivistykseksi ja sen vuoksi itsessään arvokkaaksi vaikuttaa minusta kehäpäätelmältä joka on huonoa logiikkaa, tällöin filosofinen osaaminen ei ole riittävästi hallussa.

Sinänsä plutokraattisessa systeemissä kun on tarpeeksi rahaa niin toimii aina oikein ja hyvin eli raha tosiaankin korvaa kaiken muun sivistyksen, kun raha on kaiken mitta niin raha on kaiken mitta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minustakin yleistieto on itsestäänselvästi pohja sivistykselle, mutta se viimeinen silaus tulee siitä, miten kohtelee toisia ihmisiä.

Ajattelin tätä, kun olin erään ihmisen kanssa syömässä. Sen sijaan että olisi keskittynyt keskusteluun ja syömiseen tämä vahtii, osaavatko toiset liikuttaa soppalusikkaa oikein päin ja huomauttelee tarjoilijalle turhista asioista. Yäk! Hän luuli olevansa sivistynyt.

Turha sivistyssanojen käyttö on minusta myös sivistymätöntä. Voisiko olla sellainen termi kuin nousukassivistynyt!

Mä olen tualta Satakunnasta ja siä arvostetaan reiruutta yli kaiken. Ei pirä tuara itteensä koko aijan esiin ja silmätikuks. Soon vähä sama ko Pohjammaalla, misä sanotaan, että hillitte ittes hyvä ihminen! Ja, tua noin, älä vaan rupee pröystäileen omilla ominaisuuksilaas tai omaisuurellas. (Olen ehkä matkan varrella unohtanut noudttaa näitä hyviä neuvoja.)

Pekka Turunen kirjoitti...

Tunnustan uskoni: uskon sivistykseen yhtenä tärkeimmistä arvoistamme, vaikkei se tällä hetkellä taida oikein muodissa ollakaan. Samalla myönnän, että sivistyksen käsite on epämääräinen. Mitä todellakin kuuluu tämän päivän sivistykseen?

Tuota Marjatan juttua voisi täydentää: vanhanajan herrasmies ei siis ollut huomaavinaan, jos pöytäseurueessa vieressä istuvalta naiselta pääsi pieru. Vielä täydellisempi herrasmies nousi vastaavassa tilanteessa seisomaan ja totesi pöytäseurueelle: "pyydän anteeksi". Minäkin olen tämän jutun jostain kuullut.

hdcanis kirjoitti...

Minäkin pidän sivistystä keskeisenä arvona jota kannattaakin pitää esillä riippumatta siitä onko se muodissa.

Ja sen puolesta pidän tuota, että sitä ei pitäisi tuoda esiin, myös vaarallisena koska sehän johtaisi tilanteeseen että kaikki poikkeamat alhaisimmasta yhteisestä nimittäjästä pitäisi vaientaa pröystäilynä: tätä tilannetta tuskin voi parhaalla tahdollakaan myöskään pitää minkäänlaisena sivistyksenä tai edes hyvänä käytöksenä. Sivistyksen tulee kuitenkin olla aktiivinen, ehkä jopa taisteleva.

Ehkä tätä pitäisikin miettiä hyve-etiikan kautta, nähdä sivistys hyveenä, piirteenä joka saavutetaan aktiivisesti harjoittamalla sitä (ja hyveisiin kuuluu kultaisen keskitien käsite jossa asian liiallinen korostuminen tai puuttuminen ovat molemmat huonoja). Mahdollisesti jonkinlainen yhdistelmä/johdannainen esim. Aristoteleen listaamista intellektuaalisiin ja luonteen hyveistä, joista eri ihmisillä voi olla erilaisia painotuksia.

Ja vastaavasti se piirre jota kritisoin, yksittäisiin ulkoisiin osa-alueisiin keskittyminen, vastaa yksittäisiä tekoja jotka ovat ehkä hyviä mutta jos ne eivät todella kehitä sivistystä, niiden eettinen merkitys on vähäinen, ja jos niihin keskittyminen sumentaa pyrkimyksen sivistykseen, ne ovat jopa vahingollisia.

Jokke kirjoitti...

Onpa ilmavaa keskustelua.
Komppaan Marjattaa yleistietoa ja käytöstä eikä tärkeilyä. Minus ärsyttää ylimielisyys niin ikään

Kyösti Salovaara kirjoitti...

No, Tommi Melender on katkeroitunut sivistyneistön edustaja, joka puhuu palturia nyky-yhteiskunnan olosta ja tilasta. Toisin kuin Melender väittää, sivistys on tehnyt maailmasta hyvinkin rauhallisen paikan - siellä missä ollaan sivistyneitä.

Vanhastaan vasemmistolaisten syytös oli etteivät kapitalistit ole sivistyneitä. Dilemma oli tietysti siinä, että olivathan ne kapitalistit todella sivistyneitä mutta myös kapitalisteja. Melender näkee vain tuon toisen puolen. Sekin on sallittua.

Omassa pakinassani tällä viikolla mietin englanninkielen ylivaltaa. Tätä en kirjoittanut vaikka mietin että kirjoittaako: Jotkut meistä kuuntelevat Yleltä levylautakunta -nimistä ohjelmaa jossa musiikillisesti "sivistyneet" kansalaiset luokittelevat uutta musiikkia asteikolla 1-10. Juontajana Tarja Närhi.

Aikaisemmin Närhi soitti silloin tällöin uusia italiankielisiä ja espanjalaisia kappaleita. Ei soita enää.

Silloin kun raadissa sattui olemaan vaikkapa Jake Nyman (kunnioitan Jaken yleistietoutta ihan tosissaan) ja Närhi soitti espanjalaisen kappaleen, niin Jake sanoi, että "kröh, kröh, kun ei tätä italiaa nyt oikein ymmärrä, niin pistänpä kehään vaikka kutosen".

Mitä oikeasti sivistynyt ihminen olisi tuossa tilanteessa sanonut (vrt. pieru)?

Pierujen hajua välttääkseen Närhi soittaa nykyään vain suomalaisia ja englantilaisia kappaleita, jotta "sivistyneet" suomalaiset olisivat vankalla pohjalla arvioidessaan "maailman" (so. anglosaksisen kulttuurin) tuotoksia.

Joten: taitaa Närhi olla ainoa "sivistynyt" ihminen Ylen poppoossa kun ei halua nolata näitä kaikentietävä jakenymannneja.

On siis sivistystä ja "sivistystä".

Eikä särmiä pidä siloitella.

hdcanis kirjoitti...

Tuo anekdootti on hyvä esimerkki siitä mistä Melender kirjoittaa, josta olen samaa mieltä ja jonka takia olen haluton hyväksymään sivistystä vain passiivisena kohteliaisuutena. Tietenkään Närhen ei kannattaisi saman tien ääneen reagoida että onpas Nyman idiootti, mutta jos pitää mennä "pienin yhteinen nimittäjä"-tasolle ettei kukaan koskaan tuntisi oloaan tietämättömäksi ja vieraaksi niin eihän se nyt mitään sivistystä ole.

Pekka Turunen kirjoitti...

Sivistys on niin tärkeä aihe, että jatkan omalta osaltani tällaista tavallisen ihmisen pohdiskelua. Mitä on siis sivistys tänään? Ei sille liene yleispätevää määritelmää, mutta koetanpa kuitenkin sitä jotenkin hahmottaa. Sivistys on tietysti sekä tietoa että käytöstä, kuten todettu on.

Yleistietoa sekä tieteestä että taiteesta (johon sisällytän nykyisin myös populaarimpaa kulttuuria), mutta myös esimerkiksi yhteiskunnasta ja maailman tilasta. Ylipäätään kaikesta mikä meitä ihmisiä kiinnostaa ja puhututtaa, tosin tiedostaen senkin, että kaikki tieto ei ole yhtä tärkeää. Ja sen, ettei kukaan voi tietää kaikkea.

Hyvä käytös on tietysti ennen kaikkea toisten huomioon ottamista. Ei pikkutarkkojen käytöskoodien osaamista, vaikka niilläkin saattaa joskus olla oma merkityksensä esimerkiksi perinteen tai tilanteen tunnelman kannalta. Hyvään käytökseenhän toki sisältyy sekin, ettei toisten käytöstä erityisesti kytätä.

Mitä muuta? Myös suvaitsevaisuus on sivistystä. Eriävien mielipiteiden hyväksyminen. Tässäkin tulee tosin muistaa, että ei maailmassa kaikkea pidä suvaita. Kyllä pahuutta ja tyhmyyttä saa ja pitääkin vastustaa. Ei tarvitse olla myöskään ylikohtelias, vaan on lupa olettaa muidenkin kestävän erilaista ja yllättävää.

Tunteiden hallintakin on sivistystä. Tuntea tietysti saa, muttei kaikkea mielessä myllertävää pidä aina lähellä olevien päälle vyöryttää.

Niinpä niin, sivistys ei ole ihan yksioikoinen juttu. Pidän sitä kuitenkin äärimmäisen tärkeänä tavoitteena. Siksikin on ollut niin tuskallista lukea, miten poikien maailmassa lukemista ja oppimista saatetaan väheksyä ja joita jopa joukkovoimalla ja kiusaamisella yritetään rajoittaa. Onko taustalla joku äijäkulttuurin vastenmielinen muoto?

Kyösti Salovaara kirjoitti...

Hemmetti, täytyy heti korjata itseään - ei koskaan kannattaisi puhua liian isoin kirjaimin, ikään kuin ehdoton totuus olisi olemassa.

Käytin Jakea vähän fiktiivisenä henkilönä, mutta juuri nyt kuunnellessa Närhen Levylautakuntaa, niin siellähän soi yksi espanjankielinen laulu, tosin puertoricolaisen tekemänä.

Anekdoottini sävyä toki vahvistaa paikalla oleva musiikkitieteen tohtori, joka paljastaa ajattelunsa rajoittuneisuuden. Mutta sekin pitää hyväksyä ja sietää. Joskus erehtyy ajattelemaan että kaikki "tohtorit" ovat avaramielisiä.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minäkin kuuntelen usein Levylautakuntaa sen mukavan tunnelman vuoksi.

Musiikissa toivoisin laajaa kirjoa sivistämään itseäni. Tiedän, että on paljon erikielistä ja erikulttuurista ihanaa musiikkia, mistä en tiedä mitään. Onhan se yhtä rikas maailma kuin kirjojen maailma.

Pekka, koko opettajan urani ajan, 1974 - 2010, poikien keskuudessa oli sellaista kulttuuria, että koulu on vähemmän tärkeä juttu. Alkuaikoina pojille oli kyllä matemaattiset aineet tärkeitä, nyt ei kai nekään enää, noin keskimäärin siis. Luulen, että aika paljon on kiinni kodeista, ja myös siitä, että fiksut pojat ovat yleensä hiljaisia ja antavat "vähemmän akateemisesti suuntautuneiden" möyhkätä. Tytöt nauravat viimeksimainittujen toilailuille ja tulevat näin voimistaneeksi heitä. Viihde on tärkeää myös, mutta siinä oman imagon rakentamisessa voi koulu jäädä toiseksi.

Toivon, että historian opetusta arvostettaisiin enemmän. lisätäisiin tuntimääriä ja kehitettäisiin sellaisia opetusmetodeja, että vastahankaisetkin lumoutuisivat. Karismaattinen ope ajaa saman asian, mutta ei kaikista ole karismaattisiksi. Historiattomuus on sivistymättömyyttä.

hdcanis kirjoitti...

Sivistys on sen verran tärkeä asia että sitä sietää pohtiakin :)

Minua nyt miellyttää tuo mieleentullut ajatus sivistyksestä etiikan piiriin kuuluvana asiana, ja tuo aristoteelinen malli jossa luonteen hyveiden lisäksi on myös intellektuaalisia hyveitä kuten tieto, taito, järki, intuitio yms joita kuitenkin tarvitaan ohjaamaan ja kehittämään niitä luonteen hyveitä (jos ei tiedä mitä on tekemässä, on vaikea olla rohkea, kohtelias yms).

Mutta niinhän se on että tiedoista tärkeä on myös tajuta milloin ei tiedä...
Tuli eilen yhdessä toiseen aiheeseen liittyvässä juttelussa (alkaen SLEYstä ja naispappeudesta) pohdittua modernia pitkälle vietyä individualismia korostavaa kulttuuria, jossa kaikkeen sellaiseen, joka uhkaa mahdollisuutta itseriittoisuutta ja vaatii jonkinlaista riippuvaisuutta toisista, suhtaudutaan vihamielisesti.
Tämä vihamielisyys kohdistuu myös tilanteisiin joissa joutuisi tunnustamaan että ei tiedä ja osaa kaikkea ja pysty kaikkeen, vaan joutuu joissain asioissa turvautumaan kaikenmaailman dosentteihin, ja tästä syystä kaikenlaiset viittaukset puutteellisiin tietoihin ja taitoihin tuottavat pahaa mieltä ja ne on kitkettävä pois (näistä asioista taisi vanha tuttu Alexis de Tocquevillekin kirjoittaa jotain).

Tuosta seuraava yhteiskuntamalli vastaakin sitten aika hyvin bakteeriviljelmää, jossa ainoa yksilöiden välinen suhde voi olla keskinäinen kilpailu, minua ei tuollainen olennaisesti houkuta.

Tuli mieleen tuossa edellisessä bloggauksessa olleessa Kotserginin kirjassa päähenkilön nuorella iällä tekemät havainnot että ammattimiestä arvostetaan, jollain sellaisella taidolla jota muut arvostavat saa paremman paikan nokkimisjärjestyksessä (Kotsergin valmisti pelikortteja ja teki myöhemmin tatuointeja, molemmat hyviä taitoja koulukodeissa ja vankiloissa...), ehkä siinä on kuitenkin äijäkulttuurille tärkeä piirre (ja koulumenestys ei välttämättä kuulu niihin arvostettuihin taitoihin...)

Pekka Turunen kirjoitti...

On hienoa, että joku puhuu näinä aikoina sivistyksestä, etiikasta ja hyveistä! Kannatan!

Meillä länsimaissa yksilöllisyyden korostaminen on noussut kovin tärkeäksi. Itäiset kulttuurit ovat käsittääkseni paljon yhteisöllisempiä, enkä kyllä osaa sanoa onko jompi kumpi malli enemmän oikeassa. Näin siitäkin huolimatta, että omassa elämässäni arvostan suuresti mahdollisuutta olla yksilöllisesti minä, kaikkine kummallisinekin piirteineni. Ainakin vähän voisimme kai kuitenkin taipua yhteisöllisemmiksi?

Äijäkulttuurissa voi olla toki paljon myönteisiäkin piirteitä, mutta opin, tiedon ja sivistyksen vähättelyä en sellaiseksi laske.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Äijäkulttuurissa on eräs miestyyppi, jolle ei ole vastaavuutta naisten keskuudessa, vitsailijat. Olen kuullut, että nämä saattavat hallita joskus saunailtoja yms miesten tilaisuuksia vitsirepertuaarillaan. Sekaporukoissa he toimivat naistennaurattajina hieman siistitymmillä vitseillä. Nämä kaverit ovat varmaan niitä, jotka jo koulussa aloittavat viihdyttäjän roolinsa ylenkatsoen koulun tarjoaman yleissivistyksen.
Minä täällä tämän keskustelun ainoana feminiininä uteliaana kyselen, onko tämä miestyyppi teille tuttu.

hdcanis kirjoitti...

Kyllähän tuo on, ja tavallaan siinä on varmaan kyse just tuosta josta mainitsin edellisessä kommentissa, vitsailu on kehittämisen arvoinen taito ryhmässä...
(oma huumorintajuni painottuu toisiin suuntiin joten perinteinen "vitsi" ei minua niin kiinnosta ja jotkut runsaimmat vitsinkertojat tapaavat sitten olla aika rasittavia...)

Noita juttuja on kuullut muitakin että ryhmässä saa arvostusta juuri erityistaitojen perusteella (esim. hyvät piirtäjät) mutta noita juttua kuulee juuri miehiltä, vastakysymys feminiineille, onko tyttöporukoissa vastaavaa juttua, hyödyllisten erityistaitojen arvostusta, sitä että joku on mukana koska on hyvä piirtäjä tms.
Ja toinen ajatus ilmaan heitettynä, ehkä juuri tuo on koulun kannalta ongelma että kun siellä kaikki oppivat samoja asioita niin koulumenestys ei ole mahdollisuus erottautua...

Pekka Turunen kirjoitti...

Tunnistan kyllä tuon Marjatan mainitseman miestyypin. Sekin kyllä jakaantuu erilaisiin alalajeihin. Osalla vitsailu on niin rasvaista ja muita halveksuvaa, että ainakin minä moista kavahdan. Toisilla se on taas jotenkin sillä lailla myönteistä ja iloista, ettei siitä voi olla pitämättä, vaikkei niistä vitseistä niin aina innostuisikaan. Vitsinheittäjä voi olla seurueen sydän, mutta myös jotain hyvin rasittavaa voi olla niissä ihmisissä, jotka vääntävät koko ajan ja joka asiasta vitsiä. Meitä on siis moneksi!

Blogi-isäntämme vastakysymys on hyvä. Löyyykö naisporukoista vastaavia ilmiöitä?

Ripsa kirjoitti...

Marjatta on ainut feminiini täällä joten pitää nyt edes kiittää tätä keskustelua! On kivaa herätä pitkään sunnuntaiaamuun lukemalla blogeja. Ja varsinkin tästä sivistyksestä.

Minulla on kyllä se käsitys että ilman vähintään sydämen sivistystä ei selvitä tästä jatkuvan brutaalisuuden maailmasta. Ei se ole täällä suoraan nähtävillä, mutta minkä tahansa tapahtuman pintaa kuin raaputtaa. Väkivalta ei aina liity sotaan.

Olen joutunut välttelemään tämän vuoden ajan jenkkiystävieni keskusteluja. Amerikka on yksi osa Eurooppaa selvästi, mutta muutos tapahtuu nopeasti. Katosin suunnilleen kesällä kirjahyllyjen keskelle lukemaan Tshehovia ja Nabokovia. Sen pitäisi olla mennyttä maailmaa sentään, mutta sekin tulee sielä amerikkalaissaiteista läpi. Nabokov on opettanut Yhdysvalloissa venäläistä kirjallisuutta vuosia ja tunnen ihmisiä jotka ovat olleet hänen tavattoman sivistyneillä luennoillaan.

Mutta blogi-isäntämme kysymykseen: minulla on yksi. Se on naisten pukuhuone vesijumppapäivinä uimahallissa. Kun ihmisillä ei ole vaatteita päällä, niin keskustelut ovat rehellisempiä.Ennen kaikkea sieltä tulee huumori. Useimmat vitsit liittyvät arkeen ja varsinkin lapsiin. Toinen suosittu aihe voi olla teknisesti suuntautuviin miehiin kohdistuva lempeä pilkka. Miesten osaamiseen ja "osaamiseen".

Olen ollut siellä pukuhuoneessa nyt 15 vuotta ja väitän että huumori ja pilkkä ja leikinlasku ei ole pahantahtoista.Muistan tietysti että naisilla on terävät kyynärpäät, mutta se uimahalli ja alastomuus jotenkin pehmentävät. Ehkä myös se, että me jotka juutumme juttelemaan, olemme useimmiten naisista vanhemmasta päästä.

Sitä tulee usein ajatelleeksi että mihin kaikkeen sivistyksen pintasilauksesta on. Voiko se terottaa kyynärpäitäkin? Vai ovatko kyynärpäät peräti sitä sivistystä?

Marjatta Mentula kirjoitti...

Oi, tässä on niin paljon taas ja erilaisia asioita, mihin tarttua.

Ajattelin vitsailijoilla lähinnä sellaisia tyyppejä, jotka osaavat ulkoa kauhean määrän vitsejä ja vievät niillä ärsyttävästi mahdollisuuden vakavammalta keskustelulta. Yksi tällainen tuttu, kuoliaaksinaurattaja, joka oli kaikkien mielestä kevyesti elämään suhtautuva hölöttäjä, teki itsemurhan. Hän oli ilmeisesti hyvin yksinäinen.

No, kouluissa on sellaisia koomikoita, että minulla ei ole opettajana pokka pitänyt, eikä ole ollut tarviskaan. Nämä ovat olleet lähes kaikki poikia. Heidän panoksensa on tarpeellinen, he virkistävät nuutuneita ja saavat yhteisten mahanpohjanaurujen jälkeen taas luokkaan hyvän työvireen. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten kiittänyt muutamia vaikka erityispalkinniolla "kouluavustajan" työstään.

Massaopetuksessa ei kyllä kaikkien kyvyt pääse esiin, ei varsinkaan silloin, jos osaaja on luonteeltaan pidättyväinen eikä kerro erikoisosaamisistaan. Pienehköt koulut ovat siksi parempia kuin mammuttikokoiset. Aloitin yli tuhannen oppilaan ja lopetin parinsadan oppilaan koulussa, jälkimmäisessä tiedettiin oppilaista enemmän ja heille järjestyi mahdollisuus erottautua.

Ripsa, hyvä! Joo, nämä on kaikki totta. On leppoisia ryhmiä. Ja sitten on Vauva-lehden keskusteluketjut, joissa naiset alkavat välillä vitsailla pilkallisesti omien miestensä tai jonkun nimellä mainitun julkisuuden henkilön kustannuksella.

Ja miten naiset erottuvat erityistaidoillaan naisporukoissa? Kauheata, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen ulkonäköön liittyvät asiat. Niitä kommentoidaan ja kehutaan. Mutta kyllä esim. ruuanlaittotaidosta saa kiitosta - ken saa.

Ripsa kirjoitti...

No, tämmönen anorektikko ei osaa kertoa ruuasta yhtään mitään. Eikä oikein jaksa kuunnellakaan. Eikä varsinkaan ruveta selittämään että syöminen on enemmän siellä ongelmien puolella.

Olen ajatellut uimahallia ja noita jumpparyhmiä (siellä voi kerralla olla 200 ihmistä siinä isossa altaassa, ei mikään ihan pikkujoukko) sillä tavalla tärkeänä, että se perustuu hyvinvoinnin takaa-ajoon, mutta suu irvessä sitä hakemassa ei ole kukaan. Se tulee siitä elementistä, vedestä, joka on hyvin terapeuttinen: se kantaa ja myötäilee eikä vastusta niin kuin arki usein tekee. Sillä tavalla sen huomaa että useimmille se on päivän ja ehkä viikonkin huippuhetki.

Ulkonäkö, niin. Kyllä naiset kertovat shampoista ja saippuoista toisilleen. Mutta semmoista kulutushysteriaa siellä ei näy. Joskus pukuhuoneen läpi kulkee tuulispäänä nuoria naisia, jotka ovat pukeutuneet ja meikanneet arkeenkin, mutta ne yleensä eivät ainakaan siinä kokoonpanossa tule takaisin, mutta se on sitä ruuhkavuosijoukkoa.

Uimahallissa on tärkein asia fyysisyys, kroppa. Veden hellittävänä on jokainen. Jumppa-altaasta näkee ulos, puut ovat pudottaneet lehtensä ja siellä sataa räntää! Vesi piirtää uudelleen ruumiin rajat ja tunne voi olla toiseen olomuotoon liukumista. Joskus aivan pelkkää onnea, huonompina päivinä nilkka vääntyy ja täytyy linkuttaa altaalta ylös. Mutta pukuhuoneessa jollakin on lainata nilkkasidettä, niin että väärin astunut sentään pääsee kotiin. Meillä on todennäköisesti Suomen parhaat jumpparit, jotka osaavat massakommunikaation oikeasti hyvin. Haavereita ei satu heidän vuokseen. Kouluja jumpparit ovat käyneet kahdella kielellä ja ne nuoret ihmiset tietävät mitä meille opettavat.

Useimmat ihastelevat vieläkin sitä, että ei olla riippuvaisia talvista ja tuiskuista ja olemattomista kesistä. Mitä ylellisyyttä! Sillä sitähän siinä on, ja monasti meillä pukuhuoneessa jumppasession jälkeen huokaistaan että onpa hyvä olo ja on veroja tästä hyvästä kyllä maksettu. Euforia tuntuu ja silmät sädehtivät.

Niin että huomenna taas!

hdcanis kirjoitti...

Joo, vitsailijoissa on tosiaan eroja, ja hankalimpia ovat just sellaiset että mistä tahansa puhutaankin niin yksi kertoo repertuaaristaan jonkun etäisesti asiaan liittyvän vitsin, keskustelusta tulee aika katkonaista...hauskojakin viihdyttäjiä toki on.

Mietin just noita ryhmädynamiikkoja kun ainakin teini-iän tarinoissa olen kuullut just esimerkkejä että kun muut huomaavat että "hei, se osaa piirtää" tai osoittaa vastaavaa erikoistaitoa niin sosiaaliset piirit saattaa muuttua, mutta nämä esimerkit tuntuvat olevan pääasiassa poikia, tytöistä on kuullut enemmän tarinoita että pitää olla samanlainen kuin muut...

Marjatta Mentula kirjoitti...

Musiikissa joukkopaine on mielestäni koskenut poikia. Musiikkiopiston tunneilla viulunsoittoa esittävä poika joutuu kiusatuksi eikä halua esiintyä koulun juhlissa, mutta tytöllä klassisen musiikin harrastusta ihaillaan.

Ulkonäköpaine taitaa nykyään koskea kaikkia, ennen vain tyttöjä. Syntyy klikkejä, joiden mukaan pukeudutaan ja ollaan.