Kodinhoitaja, nuori naimaton äiti, saa välitystoimistosta uuden merkillisen asiakkaan, vanhan matematiikan professorin joka on vuosia sitten ollut auto-onnettomuudessa ja siitä seuranneen aivovaurion vuoksi lähimuistinsa on rajoittunut 80 minuutin pituiseksi.
Tästä muistiongelmasta huolimatta professori, kodinhoitaja ja kodinhoitajan kymmenvuotias poika alkavat lähentyä toisiaan ja muodostavat jonkinlaisen omalaatuisen perhekorvikkeen (jonka yhtä jäsentä pitää päivittäin muistuttaa muistilapun perusteella keitä nämä muut ovat).
Merkittävänä yhdistävän tekijänä on tietysti matematiikka, joka on hyvin paljon professorin ajatuksissa, ja koska numerot ja niiden suhteet ovat ikuisia, ne ovat suurelta osin riippumattomia muistiongelmista, ja kodinhoitajakin alkaa pian arvostamaan numeroiden ihmeellisyyksiä.
Viehättävän omalaatuinen teos, lämmin olematta imelä, sopivan taidokas ja kepeä mutta pinnan alla liikkuu silti vakavia aiheita muistoista ja muistista, ja tietysti ylistyslaulu matematiikan kauneudelle, asialle joka on ollut aivan liian vähällä huomiolla kaunokirjallisuudessa. Pidin.
Ja hämmentävintähän tässä on että tämä on kolmas lukemani Yoko Ogawan kirja, ja jos niissä ei olisi ollut samaa nimeä kannessa niin näitä olisi hyvin vaikea tunnistaa saman kirjailijan teoksiksi, kaikki omalla tavallaan ansiokkaita mutta tunnelmiltaan hyvin erilaisia (tämä on sitten luultavasti näistä kolmesta helpommin lähestyttävä kuin Revengen omituinen labyrintti tai Hotel Iriksen groteski sadomasokismi).
5 kommenttia:
Tähän ihastuin jo useampi vuosi sitten mutta muuta Ogawaa ei ole tullut hankittua luettavaksi vaikka asia on aina välillä mielessä käynytkin. Ehkäpä pitäisi!
Vaikuttaa hyvältä, ehdottomasti aio lukea tämänkin kunhan saan käsiini. Täytynee tilata kirjakauppaan, jos edellinen tilaus toimii hyvin (on vielä vaiheessa).
Keksin Ogawan taannoin sinun blogistasi ja pari hänen romaaniaan onkin tullut jo luettua.
Jes, minun pitänee hamuta jostain tuo kannessa mainostettu Diving Pool. Ja olikohan niitä muita vielä englanniksi käännetty...
Satu, kannattaa, tai ainakin vilkaista minun ja Elegian blogeista nuo Hotel Iriksen ja Revengen kuvaukset :)
Löysin tekstisi sattumalta, kun surffasin elokuvan tietoja. Luin Yoko Ogawan Professorin ja taloudenhoitajan. Olin odottanut tätä kirjaa erityisesti syksyn kirjoista. Tätä on luettu ja blogattu yllättävän paljon - enkuksi. Pidän japanilaisesta kaunokirjallisuudesta. Professori ja taloudenhoitaja viehätti minua. Pitänee tilata nuo Elegian mainitsemat.
Tämä on tosiaan jo jonkin verran levinnyt kirjailija, ja olen odotellut myös tätä kirjaa lähinnä sen puolesta millaisen vastaanoton saa, ja innostaako se kääntämään lisää :)
Mutta kannattaa vilkaista noita muiden kirjojen esittelyjä, näissä teoksissaan on tyylillistä eroa vaikka laadullisesti ovatkin kaikki vahvoja, voin kuvitella että esim. Hotel Iriksen kanssa voi olla nikoteltavaa vaikka Professorista ja taloudenhoitajasta pitäisikin...
Lähetä kommentti