Václav Havel - Largo desolato

Jatkamme Václav Havelin näytelmätuotantoon tutustumista, aiemmasta Temptation-näytelmästä olikin juttua Faust-paketissa.
Näytelmä on alun perin vuodelta 1984, mutta kantaesitettiin Tom Stoppardin englanniksi kääntämänä 1986.

Leopold: What possibilities in particular did you have in mind?
First Sidney: Well, that would require some discussion, of course -
Leopold: Well, at least tell me what direction we ought to be taking.
First Sidney: Different directions all at the same time. Surely no one knows that better than you! In short, it seems to us that it's time to take the initiative - something that would make them sit up.

Yhden näytöksen näytelmä sijoittuu yhteen huoneeseen jonne filosofi Leopold on erakoitunut, entisenlainen kirjoittaminen ei oikein suju hermopaineissa ja alkoholia ja lääkkeitä kuluu...valtion agentit käyvät painostamassa Leopoldia kieltämään omat poliittisesti arveluttavat kirjoituksensa, virallisesti tunnustamalla että ne on kirjoittanut joku muu samanniminen, että Leopold ei ole se Leopold joka on kirjoittanut ne...ystävät ovat huolissaan fyysisestä ja henkisestä kestosta (varsin nalkuttavaan tyyliin), rakastajatar riitelee emotionaalisesta etäisyydestä ja tutut ja tuntemattomat painostavat Leopoldia ottamaan kantaa, näyttämään niille, ryhtymään toimenpiteisiin, mutta vain epämääräisillä käsityksillä mikä se kanta ja ne toimenpiteet mahtavat olla, miten ne tehdään, keitä ne ovat ja miksi ne reagoisivat...
Niin, ja repivässä ristiriidassa Leopold lopulta päättää kieltäytyä valtion agenttien vaatimuksista, tulkoon mitä tulee, mutta tällöin nämä sivuuttavat toimenpiteet, ne ovat tarpeettomia koska Leopold ja hänen mahdolliset kantansa ovat merkityksettömiä.

Lucy: The simple truth is, you're ashamed of loving me!
Leopold: Phenomenology has taught me always to beware of teh propositional statement that lies outside demonstrable experience. I prefer to say less than I feel rather than to risk saying more -
Lucy: You think loving me is not a demonstrable experience?
Leopold: We may mean different things by the word love. Perhaps, though the difference may be small the word denotes, for me, something on a higher plane than for you -

Havelin teksti henkii pikimustaa huumoria, teksti on monessa kohtaa hyvin hauskaa mutta kokonaisuus toki myös umpisynkkä. Neuroottinen tunnelma saadaan hyvin luotua keskusteluilla jotka eivät etene mihinkään vaan pyörivät ympyrää jota rytmittävät vain kohteliaisuusfraasit joita toistetaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan niin että ne menettävät merkityksensä...
Myönnän että näytelmää lukiessa tuli mieleen muutaman nykyisen kirjailijan kitkerät kommentit siitä kuinka pelkkä kirjoittaminen ei riitä vaan pitää myös edustaa kaikella persoonallaan ja olla mielipideautomaattina asiasta kuin asiasta, tai myös mediassa vellovat keskustelut (tai Havelin tapaan "keskustelut") asioista, kuinka pitää Ottaa Kantaa, Näyttää Niille, Ryhtyä Toimenpiteisiin. Näppärästi media on ottanut itselleen kaikki muut roolit, sekä painostaa mielipiteisiin että tuhoaa mielipiteistä tai jättää ne huomiotta.
Myönnän että näytelmää lukiessa tuli mieleen että Tsekkoslovakian tie on myös meidän tiemme.