Strindbergin tuotannossa Hemsöläiset (suom. Tauno Tainio) on ilmeisesti poikkeuksellisen leppoisa saaristolaiskuvaus: Carlsson, joka on monena ollut elämässään ja monenlaista työtä tehnyt (eikä missään kovin kauaa) päätyy sisämaasta saaristoon, Flodin maatilan asioita hoitamaan, eräänlaiseksi rengin ja päällysmiehen välimuodoksi. Maatila on päässyt rappeutumaan ja tilan työväki ei ota Carlssonia kovin innokkaasti vastaan, mutta asiat hoituvat kun ne laitetaan hoitumaan, ja Flodin lesken kanssa alkaa myös syntyä pitkälle menevää yhteisymärrystä...
Vähän veijariromaania, vähän saaristolaisnaturalismia, kirja on leppoisa mutta, no, aika harmiton (paitsi ilmeisesti kirjoittajalle itselleen) enkä oikein ymmärrä millä ansioilla se klassikkoasemaansa nauttii (löytyy mm. 1001 Books -listalta).
Tämä on tietysti joskus vähän ongelmana Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa, kulttuurisesti näissä ei välttämättä ole kauheasti eroa suomalaiseen kirjallisuuteen ja tämäkin menisi täysin kotimaisesta vähän veitikkamaisesta maaseuturealismista (ja tuo ei ole kehu).
2 kommenttia:
Yllättävän tuntuinen kirja Strindbergiltä. Mitä olen häneltä lukenut on ollut täysin erityylistä.
Itse olen lukenut joskus ikuisuus sitten Neiti Julien, joten ei kauheasti ole vertailupohjaa...mutta joo, lyhyessä esipuheessa tämä mainitaan tuotannossaan poikkeusteokseksi.
Lähetä kommentti