Kirjastoista on taas ollut monenlaista puhetta, ja tämänkin bloggauksen kanssa yhtaikaisesti ilmestyy monta muuta aiheesta (lisää La petite lectricessa).
Parissa paikassa puhutaan kangasalalaisesta paikalliskirjastosta joka lakkautuessaan heitti ne kirjansa jotka eivät minnekään muualle kelvanneet roskiin. Närkästyneimpiä asiasta tuntuivat olevan ne joilla on kaikkein epämääräisin ja hatarin käsitys vanhojen kirjojen käsittelystä ja kirjastojen, antikvariaattien, kirpputorien, kierrätyskeskusten yms realiteeteista: ne joilla on enemmän tuntemusta logistisesta puolesta taas yleensä nyökyttelevät että kyllä, on kirjoja joista on vaikea saada kenellekään menemään edes ilmaiseksi ja kirjojen päätyminen paperinkeräykseen on arkipäivää (ja olisi sen puolesta kiva että esim. kirjastonhoitajien ammattitaitoa huolehtia kokoelmista oikeasti arvostettaisiin eikä luultaisi että oma ammattitaidottomuus on ehdottomasti pätevämpää vain koska se on oma).
Toisaalla on ollut juttua autuaasta Hemmingistä, jonka moniin ansioihin kuuluu mm. Suomen ensimmäisen kirjaston perustaminen, kun lahjoitti oman kirjakokoelmansa Turun katedraalille 1300-luvun puolivälissä (kokoelman koko oli ilmeisesti 40 opusta, sittemmin kirjoja on tullut lisää).
Ja tietysti on sitten ollut puhetta uudesta kirjastolaista ja sen sellaisista poliittisista kuvioista. Muistelen eduskuntavaalien jälkeen nähneeni huolestuneen närkästyksen siitä että kohta suomalaisessa kulttuurissa ei ole muuta kuin Putous ja sen sellainen: en viitsinyt silloin huomauttaa että tuo on jo nykytila riippumatta siitä jakaako kulttuuriministeriö kavereilleen millaisia summia rahoja tahansa, sanon sen siis nyt tässä.
Samaan tapaan vajaa 700 vuotta kirjastoja ei ole muuttanut Suomen ohkaista sivistystä paksummaksi, joten en myöskään samaan tapaan kauhistele että kirjastoleikkaukset romahduttaisivat suomalaisen kulttuurin: ensin pitäisi olla jotain joka voi romahtaa.
Henkilökohtaisesti toki pidän kirjastoista: ylläolevassa kuvakavalkadissa vasen käteni (ja samalla muutkin osat minusta) on vieraillut noin kuukauden aikana kuudessa kirjastossa. Ja kahdessa muussa joista en sitten muistanut ottaa kuvaa (toisaalta yksi kuvatuista ei ole kunnallinen kirjasto). Käyn suht säännöllisesti useammassa kirjastossa, tiettyjen peruskokoelmien puitteissa eri kirjastoissa kun on erilaisia painotuksia. Ja aika ajoin tulee lähdettyä käymään myös jossain kauempana (pikaretki esim. eksoottiseen Tikkurilaan tai Leppävaaraan).
Mutta mitäpä merkitystä henkilökohtaisella mielipiteellä on asiassa.
Ai niin, kuvissa ei näy muita henkilöitä koska halusin ottaa sellaisia kuvia joissa ei näy muita henkilöitä, ei sen vuoksi että kirjastoja ei käytetä :)
VastaaPoistaMinusta tämä oli hyvä postaus. Jos haluat, voin sen vielä linkittää ;)
VastaaPoistaKyllä se näin on että raamattua on sääli viskata paalaimeen, mutta joskus on vain aika monta raamattua. Tämän voi tietysti herkkä lukija käsittää niinkin, että ketjukolaaja siinä käyttää eestinkielen kirjaa merkitsevää sanaa "raamat" hassulla tavalla.
VastaaPoistaJoo, puheena on ollut että se painokoneen tuottama fyysinen kappale kirjasta on loppujen lopuksi "pelkkä" kopio, ja jos liikkeellä olevien kopioiden määrä ylittää reilusti kysynnän niin jotain niille ylimääräisille pitää tehdä...niinpä kirjastoistakin poistetaan joskus parin kolmen vuoden takaisia kirjoja ihan vain siitä syystä että kun uutuuskirjan kysyntä on kova ja varausjonot pitkiä niin silloin niitä kirjoja pitää sitten hankkia kerralla useita, ja parin vuoden päästä kysyntä on laskenut jolloin osa kappaleista on enää hyllyntäytettä (toki kannattaa huolehtia siitä että muutama kappale jää laajemmassa verkostossa saataville, vähintään varastoon...josta niitä voivat sitten halukkaat kysellä, minäkin olen tässä blogissa muutamana kertaan puhunut Pasilan kirjavarastosta).
VastaaPoistaJos tämä kauhistuttaa niin sitten ei kannata mennä varausjonoihin kyselemään niitä uutuuskirjoja vaan lukea niitä mitä on muutenkin hyllyssä tyrkyllä, tällöin kirjastot voivat myös kohdentaa ostonsa vähemmän kausiluonteisiksi.
Huvikseni laskeskelin myös että jos pinoaisi miljoona kappaletta Laila Hietamiehen teoksia kasaan niin kasan tilavuus olisi noin tuhat kuutiometriä, eli 10*10*10 metrin kuutio. Jonka varastoiminen ei olisi ihan triviaalia. Ja vaikka tuo määrä katoaisikin markkinoilta paperinkeräykseen niin silti jäisi kolme miljoonaa Hietamiehen kirjaa eli mitä luultavimmin kaikille halukkaille riittäisi yhä...
Mainio teksti, mutta en malta olla mainitsematta, että vaikka eka kirjasto on perustettu Suomeen jo yli 700 vuotta sitten, niin tavalliset pulliasethan pääsi kirjastoja käyttämään vasta 1800-luvulla, kun kansankirjastoja alettiin perustaa. Ennen sitä kirjastoja saivat käyttää vain harvat ja valitut, se ns. sivistyneistö. Ja just tasavertaisuus on tärkeä pointti kirjastolaissa, ainakin minun mielestäni. Nykyisin puhutaan paljon kulttuuripalveluiden saavutettavuudesta ja siitä, että niiden pitäis olla kaikkien ulottuvilla. Kirjastopalveluiden osalta se on jo todellisuutta.
VastaaPoistaMitä tulee kirjastopoistoihin, niin olen kanssasi samaa mieltä.
Hdcanis, pois nyt pessimismi!
VastaaPoistaMinusta meidän pitää pitää kynsin hampain kiinni kirjastosta siinä missä peruskoulusta ja yleisestä terveydenhuollosta. Nämä ovat ehneet ja tekevät edelleen lapsista tasa-arvoisia. Onhan nämä kaikki rapautumaan päin, sitä ei voi kieltää.
Anna, jep, kansankirjastot ovat tietysti uudempi juttu ja kulkevat käsi kädessä yleisen lukutaidon kanssa, eivät ole järkeviä ilman isoa joukkoa lukutaitoisia ihmisiä ja toisaalta lukutaito kehittyy kun on jotain mitä lukea...
VastaaPoistaMutta symppaan toki myös erikoiskirjastoja kuten kuvasarjan ensimmäistä, jossa on paljon sellaista materiaalia jota ei olisi mitenkään järkevää laittaa yleiseen kirjastoon ja jotka voivat kohdistaa palveluitaan omalla tavallaan, ja jostainhan on lähdettävä :) (ja erikoiskirjastot toki toimivat myös usein aika tiukilla resursseilla ja ovat huomion arvoisia)
Mutta saavutettavuus on toki keskeinen asia (ja minullakin ensimmäinen kunnallinen lähikirjasto kirjastoauto).
Marjatta, tähän tuli vähän pessimistinen sävy kun muutenkin olen suhtautunut hivenen negatiivissävytteisesti suomalaiseen kulttuuriin, niin kirjastopalvelujen heikentäminen osoittaisi minun vain olevan oikeassa, mikä tottakai tuottaisi omaa morbidia hupiaan :)
Vinkeät kuvat, nyt sitä vain jäi miettimään että mitäs kirjastoja näissä kuvissa on kun en ehkä tunnistanut kuin yhden. Eksoottinen Tikkurila, ah, voisinkin tehdä sinne tässä taas retken.
VastaaPoistaEka on ei-kunnallisena erikoiskirjastona varmaan vaikein tunnistaa (Studium Catholicumin kirjasto).
VastaaPoistaKolmonen on se oikea lähikirjasto eli Kallio mutta kakkosessa (Rikhardinkatu) tulee käytyä myös ainakin kerran kuussa, ja vitosessa (Vallila) ja kutosessa (Pasila) myös fiiliksen mukaan. Nelosessa (Oulunkylä) käyminen menee jo turismin puolelle.
Kirjasto 10 ja Itäkeskus jäivät kuvaamatta vaikka niissäkin tuon noin kuukauden aikana kävin.
Ostin käytetyn kirjan netistä, ilmeni että se oli paikalliskirjastosta - Baton Rouge, Louisiana!
VastaaPoistaKirja oli 90-luvulla painettu ja hyväkuntoinen. Eivät kai batonrougelaiset olleet liiemmälti lukeneet sitä; kirja käsitteli vainottuja kirjailijoita Neuvostoliitossa ja sitä mitä saatiin esille heistä sitten kun KGB:n arkistot vastahakoisesti avautuivat tutkijoille. Hauskaa silti, että oli päätynyt käytettyjen kirjojen kauppaan ja siten kiertoon.
Tuskin samaa käsittelyä voi ihan kaikille kirjaston kirjoille olettaa kuitenkaan.
Tuuli
Yleensähän on hyvä mainita noissa käytettyjen nettimyynneissä kun puhe on kirjastopoistoista.
VastaaPoistaOlen täällä aiemmin maininnut että toimin yhden Emmauksen kirppiksen kirjaosastolla ja sinne tulee aika usein lahjoituksina kirjastopoistoja...mutta havaitusti ne menevät aika huonosti kaupaksi. Kyllä niistä osa päätyy myyntiin, pääasiassa sellaiset pidettyjen kirjailijoiden teokset jotka ei normaalisti kirppiksellä juuri liiku ja kiinnostavimman näköiset tietokirjat (on tässä vähän kehittynyt arviointikykyä mikä asiakkaita useimmiten kiinnostaa), muut laitetaan suosiolla ilmaishyllyyn josta ne sitten menevät tai ovat menemättä. (tuo esimerkkikirjasi kuulostaa kyllä sellaiselta jonka varmaan laittaisin myyntiin, ja jonkun Baton Rougen kirjaston leima tuo kyseiselle niteelle tietysti omaa viehättävää historiaansa...)