Aikaisemman Kadare-postauksen yhteydessä mainitsin että nämä keski-itä-Euroopan dekkarit alkoivat kiinnostaa, erityisesti asia tuli mieleen kun mietin että olen pääsääntöisesti pitänyt lukemistani tsekkiläiskirjoista ja ne ovat olleet hyviä sellaisella tavalla että siltä alueelta voisi tulla myös hyviä dekkareita. Ja sitten huomasin tämän: Škvoreckýlta, jolta viime kesänä olin lukenut mainion Ihmismielten insinöörin, on ilmestynyt myös Sapon julkaisema kirja (suom. Kirsti Siraste).
Kirjastonhoitaja kauhisteli makaaberia kantta kun tätä haetutin kirjavarastosta ja onhan tuo tosiaan, no, aika verinen...sisällöltään tämä on vähän leppoisampi 12 novellin kokoelma. En koskaan ole ollut suuri dekkarinovellien ystävä ja tässäkin on vähän samaa ongelmaa, että on vaikea toteuttaa novelli joka on kokonainen kiinnostava dekkariongelma sekä tarinana toimiva. Škvorecký on päätynyt painottamaan tarinoita, joista moni myös liittyy toisiinsa, aikaisemman tarinan henkilöitä ja motiiveja päätyy myöhempään tarinaan ja luutnantti Borůvkan työpaikan ihmissuhteet etenevät novellien varrella (Borůvkasta ja työpaikastaan tuli vähän mieleen Donna Leonin Guido Brunetti ja venetsialaisen yhteiskunnan kuviot lienevät usein yhtä outoja kuin 60-luvun Tsekkoslovakiankin. Borůvka on kuitenkin melankolisempi ja Škvorecký ironisempi).
Tarinoissa harjoitetaan toki lajityypin, arvoitusdekkarin, perinteitä vaikka aika ajoin tunnutaan lajityyppiä ennemmin parodioivan, esim. ensimmäinen tarina on mainio shaggy dog -tarina jossa Borůvkan alainen on tullut ensimmäisenä tapahtumapaikalle, aikaansaanut massiiviset etsinnät, todistajalausuntojen kokoelman, ultratarkan aikataulutuksen ja niin edelleen kunnes Borůvka saa lopussa poikkipuolisen sanan väliin ja esittää yksinkertaisen kysymyksen joka ratkaisee koko jutun...(ja huomasin kirjoittajan julkaisseen pari muutakin dekkarinovellikokoelmaa, joista seuraavassa otetaan käsittelyyn isä Knoxin laatimat kultakauden dekkarin kymmenen käskyä, ja kymmenessä novellissa rikotaan ne yksi kerrallaan)
60-luvun Tsekkoslovakia on tietysti myös varsin omanlaisensa miljöö, vaikkei näissä kovin paljoa yhteiskunnallista kommentointia epäilemättä voitukaan harjoittaa, mutta vähän kuitenkin.
Viihdyttävä kirja ja erinomaisen suositeltava kaikille dekkarien ja keskieurooppalaisen kirjallisuuden ystäville. Nyt pitää katsoa josko niitä myöhempiäkin Borůvka-kirjoja sattuisi löytymään jostain (suomennettu niitä kai ei ole).
Jos kyseessä on jonkinmoinen vaihtoehtodekkari, niin saattaisi tuon lukea ainakin ennemmin kuin sen pitemmän Ihmismielen insinöörin.
VastaaPoistaMinustakin Tsekki (ja Unkari ja Puola ja Slovenia) kuuluvat enemmän keski-Eurooppaan kuin itä-Eurooppaan.
Tämä on kyllä helpommin lähestyttävä kuin joka suuntaan ulottuva Insinööri mutta ei vailla hampaita...
VastaaPoistaTuo Saksan ja Venäjän välinen kaistale on vähän vaikeasti nimettävä, oikeasti ne ovat keski-Eurooppaa, mutta ihmiset ymmärtää yleensä paremmin kun niitä sanoo itä-Euroopaksi. Voisi puhua slaavimaista mutta kun siellä on Unkari, Romania ja Albania...niinpä päädyin tällaiseen hankalaa keski-itä-Eurooppaan.
Hurjannköinen kansi. Hyvä, että blogataan näistä ei niin Suomessa tunnetuista Sapo-sarjan kirjoista.
VastaaPoistaMinulla on toinen harvinaisempi Sapo odottamassa hyllyssä, ja pitäisi kai katsoa listaa läpi mitä muuta sieltä vielä löytyisi...
VastaaPoistaMenin Kuopion kaupunginkirjastoon lainatakseni tämä kirjan, mutta hyllystä en sitä löytänyt. Kirjastonhoitaja tarkasteli asiaa koneelta ja arveli kirjan kadonneen, sillä edellinen merkintä oli vuodelta 1990, harmi!
VastaaPoistaHöh, harmillisia tuollaiset katoamiset. (Ja hassua jos tämä huomataan vasta nyt 25 vuotta edellisestä merkinnästä...)
VastaaPoistaToivottavasti tämä jostain esiin putkahtaa.