Tällainen löytyi kirjastosta, vuoden takainen reilun kokoinen teos joka esittelee suomalaisen digitaalipelien 30-vuotisen historian; vaikka olenkin hyvin satunnainen kasuaalipelaaja niin piti silti tutustua.
Historiikkina tämä on varsin pelikeskeinen: Kuorikoski on tutustunut kaikkiin käsiinsä saamiin Suomessa julkaistuihin kaupallisiin peleihin (jotkut valistuspelit kuten Alkon Hup-peli esiintyy mainintana ja mm. legendaarinen Invataxi puuttuu, mutta netissä jaetut ilmaishäröpelit olisivatkin varmaan loputon suo) ja esittelee ne peliesittelyn/arvostelun tyyliin mutta tarpeen tullen myös historiallista näkökulmaa valottaen. Kirjoitustyyli on tuttu kotimaisesta pelijournalismista ja osa materiaalista onkin alun perin Pelit-lehteen kirjoitettua (noin sivuhuomiona Niko Nirvi on epäilemättä yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista kirjoittajista, jonka kirjoina julkaistu tuotanto on kuitenkin pysynyt varsin pienenä, ja nirvismi henkii tässäkin kirjassa).
Näiden kronologisesti listattujen peliesittelyjen ohella mukana on myös yleiskappaleita joissa käydään läpi tietyn aikavälin tärkeitä tapahtumia, kuka teki mitä: puhutaan laitteista, peleistä, tekijöistä, firmoista, myynnistä, journalismista...ja vaikka mukana on haastatteluja ja henkilöiden tekemisiä seurataan teoksesta toimeen, pysyy tässäkin ydinaiheena itse asia. Tämä on suorastaan viehättävän uusretroa nykyisessä kulttuurijournalismissa, jossa se miltä tekijä näyttää on tärkeämpää kuin tehty teos (koko kirjassa ei tainnut olla yhtään ihmistä esittävää valokuvaa).
Yleisartikkelit loivat jatkuvan kaaren jonka avulla kirjan lukee alusta loppuun, vaikka yksittäisiä peliesittelyjä tuleekin luettua vaihtelevalla intensiteetillä. Erityisesti uudempien mobiilipelien esittelyjä skippailin aika paljon, toisaalta esihistorian hämärien kuriositeettien esittelyt luki ihan mielenkiinnosta vaikkei kyseisiä pelejä ikinä haluaisikaan kokeilla.
Ja vaikka oma pelihistoriani onkin kovin rajallinen, muutama tuttu löytyi, heti ensimmäisillä sivuilla: minähän olen pelannut Tsapp!ia (jossa ei aikoinaan haitannut se että sitä oli lähes mahdoton voittaa). Löytyi myös muutama "tuotahan pitää kokeilla" myöhemmissä (ja jokunen "kiva idea, tekisiköhän joku tämän uusiksi"). Erinomaisen kiinnostava teos siis vaikka tulikin mieleen että niitä yleishistoriaesittelyjä ja haastatteluja voisi olla vielä laajemminkin...
Tälle oli ilmeisesti kohtalaisen vaikea löytää julkaisijaa (koska eihän kustantamoja kiinnosta katsaukset aiheesta joka on jo muutaman vuoden ollut valtavassa kasvussa ja jossa kotimaassamme mm. tehtiin kirjan kirjoitusaikoihin miljardikauppoja...oikeasti, mitvit?) ja lopulta kirja julkaistiin joukkorahoituksella pienkustantamossa. Mikä on vähän sääli koska isoimmat moitteet kohdistuvat joihinkin taitollisiin seikkoihin jotka ammattitaitoiselle kustannustoimittajalle olisi ollut helppo huomata ja korjata...suurimpana ongelmana kuvatekstien puuttuminen: paljon käytetään kuvakaappauksia peleistä, mutta joissain tapauksissa oli hieman epäselvää mikäköhän liittyy mihinkin (ja mukana oli myös promomateriaalia, kansikuvia ja muuta materiaalia joka olisi kaivannut enemmän selityksiä).
Teos pyrkii myös jonkinasteiseen populaariuteen siinä että ihan kauheinta jargonia ei käytetä, ja kirjan lopussa on keskeisten termien selitykset (jotka eivät sinänsä välttämättä auta ummikkoa yhtään enempää, toisaalta jonkun "metroidvania"n selittäminen sanoin onkin aika hankalaa kun se on helpompi vain näyttää). Itse pysyin kärryillä suuressa osassa (en ihan kaikessa laitepuheessa), minua ummikommalla on varmasti enemmän ongelmia.
Jatkan tämän lukemisella niitä teemoja, joista on ollut puhetta Pojat lukemaan -haasteen yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti